Peder Fleming (1330-1406)
1330--1406 (man)
Peder Klausson Fleming
Engelska (förvalt): Peder Klasson Fleming
Birthdate: cirka 1330
Birthplace: Danmark
Death: Died 1406 in Tukholma, Stokholm
Begravningsort: Stockholm, Sweden
About Peder Klasson Fleming
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4
http://runeberg.org/frfinl/0123.html
http://finnholbek.dk/genealogy/getperson.php?personID=I22464&tree=2
http://genealogics.org/getperson.php?personID=I00488457&tree=LEO
http://en.wikipedia.org/wiki/Fleming_of_Louhisaari
FLEMING, svensk-finsk adlig ätt, troligtvis - som namnet antyder - af flamskt (flandriskt) ursprung. Dess äldste med säkerhet kände svenske stamfader var riddaren Peder Flemming, som omtalas i handlingar mellan åren 1366 och 1406.
Källa: http://runeberg.org/nfbh/0309.html
Släkten FLEMING härstammar möjligen från Pommern, där en Claus Fleming nämns som fogde i Barth 1331-54 och då är försedd med samma vapen som den senare svenska ätten. Han var sannolikt far till riddaren Peder Fleming, som från Danmark inkom till Sverige under Konung Erik av Pommerns tid, levde ännu 1406 och ligger begravd i Riddarholmskyrkan i Stockholm.
Källa: http://www.riddarhuset.se/jsp/index.jsp?id=553&state=2&postId=153
Riddare i Danmark n 1366-1406.
Yrke: Riddare
Död: efter 1406 1)
Familj med Kristina
Barn: Klaus Fleming 1386-1427
SDHK (Medeltidsbrev) SDHK-nr: 8977
Utfärdat: 13661022, Lübeck Innehåll: Rådet i Lübeck underrättar kung Håkan om de klagomål som deras medborgare Verner Kosfeld, Verner Huning och Everhard Paal anfört inför dem över att hövitsmannen herr Narve på Bohus, herr Peter Fleming...
Noteringar - Kom till Sverige med kung Erik av Pommern.
Peder Fleming mainitaan Tanskassa 1366. Tuli Erik Pommerilaisen seurueessa Ruotsiin ja eli vielä vuonna 1413. Haudattu Riddarholmin kirkkoon Tuhkolmassa. (Carpelan s.354, Ramsay s.116). Mahdollisesti sukua Erik Pommerilaiselle.
Källor
1) Elgenstiernas Ättartavlor
Isä luultavasti Clas Fleming. Voutina Barthissa Pommerissa 1331-1354.
Mainitaan Tanskassa 1366. Tuli Erik Pommerilaisen kanssa Ruotsiin. Fleming-suku, Ruotsi-Suomen mainehikkaimpia ylimys-sukuja, lienee, samoin kuin eräät toisetkin F.-nimiset suvut, joita keskiajalla tavataan m.m. Tanskassa, Puolassa, ja Skotlannissa, alkujaan ollut lähtöisin Flanderista (keskisaks. fleming = flaamilainen) tai mahdollisesti Brandenburgisssa sijaitsevasta Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin se kenties on, kuten eräs vanha sukutarina väittääkin, tullut lähinnä Pommerista, missä samanlaista vaakunaa käyttävän F.-suvun jäseniä, m.m. linnanvouti Klaus F., mainitaan 1300-luvun puolivälissä. Suvun vanhin varmuudella tunnettu kantaisä, ritari Pietari F. mainitaan ensimmäisen kerran Norjassa 1366, jolloin hän yhdessä Turun linnan urheana puolustajana tunnetun Narve Ingevaldinpojan kanssa Haakon-kuninkaan puolesta takavarikoi lyypekkiläisiä kauppalaivoja Marstrandin satamassa. Myöhemmin hän siirtyi Ruotsiin, missä lienee ollut elossa vielä 1406. Pietari F:in pojista kenties vanhin, ritari Jöns F. oli 1380-luvun alussa kihlakunnantuomarina Uplannissa, tuli sitten valtaneuvoston jäseneksi ja Tukholman voudiksi ja kuoli 1395. Sam.v. lopetettiin Margareetan ja Albrekt Mecklenburgilaisen puoluelaisten kesken vallinnut sotatila n.s. Lindholmin välirauhansopimuksella ja sen takaajina esiintyivät muiden ylimysten ohessa myöskin Jöns F. veljet Herman ja Klaus F. Ensinmainittu Herman, josta myöhemmin tuli Eerk XIII:n hovimestari, siirtyi Tanskan, missä hänestä polveutuva sukuhaara sammui 1500-luvun keskivaiheilla; toisesta veljestä Klaus F, valtaneuvos ja laamanni ja hänestä tuli suomalaisen F.-suvun kantaisä. Sitä perustusta, minkä Klaus F. oli luonut sukunsa vaikutusvallalle Suomessa, lujittivat hänen poikansa ja pojanpoikansa solmimalla avioliittosuhteita vanhoihin kotimaisiin valtasukuihin ja hankkimalla itselleen maatiloja etupäässä Lounais-Suomesta. Niinpä vaakunamies Henrik Klaunpoika F. vaimojensa perintönä sai haltuunsa m.m. Uudenkirkon pitäjässä sijaitsevan Arvassalon Vanhankartanon, Kaskisten kartanon Mynämäeltä sekä Halikossa sijaitsevan Viurilan, kun taas hänen veljensä, vaakunamies Maunu Klaunpoika F. peri appensa, valtaneuvos Niilo Hermanninpoika Kurjen (n.s. vanhempaa Kurki-sukua) Askaisissa omistaman Louhisaaren kartanon. Henrik Klaunpoika F:in pojista Juhana F. Uudenkirkon Tuorlahden herra, 1480-luvulla toimi Vehmaan kihlakunnan tuomarina ja oli myöhemmin ehdolla Pohjois-Suomen laamanniksi; Viipurin linnanvoudin Eregisle Djäknin tyttären kanssa solmimansa avioliiton kautta hän liitti maatiloihinsa m.m. Pernajan Tjusterbyn, joka sittemmin hänen tyttärensä perintönä joutui Wildeman-suvulle, kun taas Ram-suku samalla tavalla peri Tuorlahden. Juhana F:in poika Pietari F., Maarian Friskalan herra, oli vaimonsa perintönä saanut maatiloja myöskin Ruotsista, minne hänen leskensä ja lapsensa sittemmin kokonaan siirtyivätkin. Huomattavampi kuin Juhana F. oli Henrik Klaunpojan toinen poika Jaakkima F. Toimittuaan ainakin v:sta 1476 Vehmaan kihlakunnan tuomarina hän n. 1488 tuli valtaneuvoston jäseneksi ja 1491 Turun linnan voudiksi. Seuraavien vuosien asiakirjoissa hänen nimensä esiintyy niiden neuvottelujen yhteydessä, joita Suomen johtomiehet yhä uhkaavammaksi kasvavan venäläisvaaran johdosta pitivät milloin Turussa, milloin Viipurissa ja häntä käytettiin myös niissä keskusteluissa, joita pidettiin itärajalla venäläisten kanssa syksyllä 1492 ja talvella 1493. Kun sota kaikesta huolimatta syttyi kesällä 1495, oli hän yhdessä valtaneuvos ja laamanni Klaus Henrikinpoika Hornin kanssa johtamassa niitä joukkoja, jotka oli asetettu puolustamaan Kymijoelle rakennettuja murroksia, mutta jo vuoden vaihteessa hän kuoli. Hänen laajat maatilansa, joista huomattavimmat olivat Paraisten Kuittia, Mynämäen Lepistö, hänen Uudenkirkon Arvassaloon rakentamansa asumakartano Sundholm sekä hänen vaimonsa perintötila Syrjä Siuntiossa, perivät hänen poikansa, Satakunnan tuomari Jaakkima F. (kuol. ennen v:ta 1534) ja valtaneuvokset Eerik ja Ivar F. Heidän sisarensa Valborg F. oli Naantalin luostarin abbedissana 1526-31 ja oli elossa vielä 1541, jolloin hän asui veljensä Eerikin luona Syrjässä. Eerik F:in poika, marski Klaus F. tuli Juhana III:n kruunajaisissa 1569 Viikin vapaaherraksi, mutta hänen sukuhaaransa sammui jo 1599, jolloin Kaarle herttua Turun linnan antautumisen jälkeen mestautti känen poikansa Juhana F:in.
_____________________________________________________________________________ Fleming, Peder Klasson (taulusta 1. Isä: Fleming, Klas) s. 11.00.1330 Danmark. k. 1395 Tukholma. Riddare, ritari. Lisätietoja: Mainitaan 1366.
Peder Fleming född ca 1330 i Danmark, Riddare, död efter 1406. Han gav 12.5.1424 hundra mark till klostret för att genom evig mässa ge sina föräldrar, hustrun samt bröderna Magnus och Johans frid i själen. Han är den den äldsta med säkerhet kända representanten för släkten Fleming, Han var riddare, och nämns första pången i Norge 1366, då han konfiskerade tillsammans med Åbo slotts orädda försvarare Narve Ingevaldson, för kung Haakon, ett handelsfartyg från Lyckeck i Marstrands hamn. Han begravdes i Gråmunkeklostret (Riddarholmskyrkan) i Stockholm. (Carpelan s.354, Ramsay s.116, Anrep s.821)? Enligt Carpelan (Finsk biografisk handbok, L-Ö, s 606) inkom han till Sverige med konung Erik av Pommern vars "frände" han skall ha varit, och var antagligen född i konungens hemland. Lähde: Martin Gardberg tiedosto _______________________________________________________________________________ Tämä Ruotsi-Suomen yksi maineikkaimmista ylimyssuvuista, samoin kuin eräät toisetkin Fleming-nimiset suvut, joita keskiajalla tavataan mm. Tanskassa, Puolassa ja Skotlannissa, on lienee alkuaan lähtöisin Flanderista (keskisaks. Fleming = flaamilainen) tai mahdollisesti Brandenburgissa sijaitsevasta Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin suku lienee tullut, kuten vanhassa sukutarinassa sanotaan, Pommerista missä samanlaista vaakunaa käytti linnavouti Klaus Fleming 1300-luvun puolivälissä. Vanhin varmasti tunnettu kantaisä, ritari Peder Fleming mainitaan ensimmäisen kerran 1366. Peder Fleming, isä ehkä Klas Fleming. Vouti Barthissa Pommerissa 1331 - 1354, ritari, mainitaan ensikerran Norjassa 1366, jolloin hän Turun linnan urhean puolustajan Narve Ingevaldinpojan kanssa Haakon-kuninkaan puolesta takavarikoi lyypekkiläisten kauppalaivoja Marstrandin satamassa tuli Ruotsiin Erik Pommerilaisen mukana, elossa vielä 1406. Lähde: Tiedosto Aimo Ranta
född ca 1330 i Danmark, Riddare, död efter 1406.
Han är den den äldsta med säkerhet kända representanten för släkten Fleming, Han var riddare, och nämns första gången i Norge 1366, då han konfiskerade tillsammans med Åbo slotts orädda försvarare Narve Ingevaldson, för kung Haakon, ett handelsfartyg från Lyckeck i Marstrands hamn. Han begravdes i Gråmunkeklostret (Riddarholmskyrkan) i Stockholm (Carpelan s.354, Ramsay s.116, Anrep s.821)? Hans son Klaus Fleming gav 12.5.1424 hundra mark till klostret för upprätthållandet av en evig mässa för sina föräldrars, sin egen och sin hustrus samt sina bröders, Magnus och Jens, själar (Riddarhusets stamtavlor av G Elgenstiernas). Enligt Carpelan (Finsk biografisk handbok, L-Ö, s 606) kom han till Sverige med konung Erik av Pommern vars "frände" han skall ha varit, och var antagligen född i konungens hemland.
Ifølge slægtebogs-angivelser, der vel gengiver gamle slægt-traditioner, er disse Flemming'er oprindelig komne af en grevelig stamme i Italien og kommet til Danmark med Kong Erik af Pommern; den første var denne Konges Hofmester Hr. Herman Flemming. Sikkert er, at slægten var her i Danmark alt i det 14. årh. og mulig endnu før, hvis man dertil vil regne de to riddere og høvedsmænd henholdsvis på Næsbyhoved og Nyborg Herman Jura og Nicolaus Jura, der levede 1330—77 og førte et ganske lignende våben.
1366 bispelig lensmand på Huseby i Aker og ridder, nævnes 1395 i forliget på Lindholm og 1396 i forliget i Nykøbing, beseglede 1396 tilligemed Herman Flemming til vitterlighed med fru Gese Olufsdatter Bjørn, levede endnu 1406. Hr. Peder Flemming: en Ridder af dette Navn og hans Frue Gese [!] vare Medlemmer af St. Knuds Gildet i Kalundborg.
Danmarks Adels Aarbog, Thiset, Hiort-Lorenzen, Bobé, Teisen., (Dansk Adelsforening), [1884 - 2005]., DAA 1892:145.
Det Svenska Riddarhuset Stamtavlor, Gustaf Elgenstierna, Adliga ätten FLEMING, nr 4, TAB 1.
Danmarks Adels Aarbog, rettelse/tilføjelse, (red.), (Dansk Adelsforening), [1884 - 2008]., DAA 1911:567.
Danmarks Adels Aarbog, rettelse/tilføjelse, (red.), (Dansk Adelsforening), [1884 - 2008]., DAA 1901:551.
Peder Fleming född ca 1330 i Danmark, Riddare, död efter 1406. Han gav 12.5.1424 hundra mark till klostret för att genom evig mässa ge sina föräldrar, hustrun samt bröderna Magnus och Johans frid i själen. Han är den den äldsta med säkerhet kända representanten för släkten Fleming, Han var riddare, och nämns första pången i Norge 1366, då han konfiskerade tillsammans med Åbo slotts orädda försvarare Narve Ingevaldson, för kung Haakon, ett handelsfartyg från Lyckeck i Marstrands hamn. Han begravdes i Gråmunkeklostret (Riddarholmskyrkan) i Stockholm. (Carpelan s.354, Ramsay s.116, Anrep s.821)? Enligt Carpelan (Finsk biografisk handbok, L-Ö, s 606) inkom han till Sverige med konung Erik av Pommern vars "frände" han skall ha varit, och var antagligen född i konungens hemland. Levde ännu 1406. Omtalas i handlingar i Danmark 1366. Han kom till Sverige med konung Erik av Pommern. Deras son Klaus Fleming gav 1424 12/3 hundra mark till Gråbrödraklostret (Riddarholmskyrkan) för upprätthållande av en evig mässa för sina föräldrar och sina hustrurs samt sina bröders själar. - Adliga ätten Fleming nr 4 †: http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4
Urgammal frälsesläkt. Introducerad 1625. Utdöd 1825-01-20. Ätten har utgrenat sig i friherrliga ätterna Fleming af Lais och Fleming af Liebelitz. Två medlemmar (tab 8 och tab 10) upphöjdes 1569 och 1561 i friherrligt stånd, men deras ättegrenar utdogo före riddarhusets instiftande. Släkten är troligtvis varå namnet antyder av flamskt (flandriskt) ursprung, men kan även hava kommit från landskapet Fläming i Brandenburg. Den påstådda härstamningen från Flaminierna i Rom måste förvisas till sagans område. Namnet förekommer förutom i Danmark och Sverige samtidigt i Skottland, Pommern, Polen m fl länder, och bars av sins emellan ej besläktade familjer, förande olika vapen. En Claus Fleming, som namnes mellan åren 1331–1354, och som var fogde i Barth i Pommern, kan möjligen hava varit fader till släktens äldste med full visshet kände stamfader, riddaren Peder Fleming, och i så fall farfader till lagmannen Klas Fleming. I en gammal släktbok i Rålambska samlingen i kungliga biblioteket säges nämligen denne vara »kommen af Pomern ».
Peder Fleming. Riddare. Omtalas i handlingar i Danmark 1366. Inkom till Sverige med konung Erik av Pommern. Levde ännu 1406. Ligger jämte sin fru begraven i Gråbrödraklostret (Riddarholmskyrkan) i Stockholm. Gift med Christina. Deras son Klaus Fleming gav 1424-05-12 hundra mark till klostret lör upprätthållandet av en evig mässa för sina föräldrars, sin. egen och sin hustrus samt sina bröders, Magnus och Jens, själar.
Peder Fleming född ca 1330 i Danmark, Riddare, död efter 1406. Han gav 12.5.1424 hundra mark till klostret för att genom evig mässa ge sina föräldrar, hustrun samt bröderna Magnus och Johans frid i själen. Han är den den äldsta med säkerhet kända representanten för släkten Fleming, Han var riddare, och nämns första pången i Norge 1366, då han konfiskerade tillsammans med Åbo slotts orädda försvarare Narve Ingevaldson, för kung Haakon, ett handelsfartyg från Lyckeck i Marstrands hamn. Han begravdes i Gråmunkeklostret (Riddarholmskyrkan) i Stockholm. (Carpelan s.354, Ramsay s.116, Anrep s.821)? Enligt Carpelan (Finsk biografisk handbok, L-Ö, s 606) inkom han till Sverige med konung Erik av Pommern vars "frände" han skall ha varit, och var antagligen född i konungens hemland. Lähde: Martin Gardberg tiedosto Tämä Ruotsi-Suomen yksi maineikkaimmista ylimyssuvuista, samoin kuin eräät toisetkin Fleming-nimiset suvut, joita keskiajalla tavataan mm. Tanskassa, Puolassa ja Skotlannissa, on lienee alkuaan lähtöisin Flanderista (keskisaks. Fleming = flaamilainen) tai mahdollisesti Brandenburgissa sijaitsevasta Flämingin maakunnasta. Pohjoismaihin suku lienee tullut, kuten vanhassa sukutarinassa sanotaan, Pommerista missä samanlaista vaakunaa käytti linnavouti Klaus Fleming 1300-luvun puolivälissä. Vanhin varmasti tunnettu kantaisä, ritari Peder Fleming mainitaan ensimmäisen kerran 1366. Peder Fleming, isä ehkä Klas Fleming. Vouti Barthissa Pommerissa 1331 - 1354, ritari, mainitaan ensikerran Norjassa 1366, jolloin hän Turun linnan urhean puolustajan Narve Ingevaldinpojan kanssa Haakon-kuninkaan puolesta takavarikoi lyypekkiläisten kauppalaivoja Marstrandin satamassa tuli Ruotsiin Erik Pommerilaisen mukana, elossa vielä 1406. Lähde: Tiedosto Aimo Ranta | |
|
G e n v ä g a r
